Talous on osakokonaisuuksien summa
Politiikassa on mielestäni tärkeintä hahmottaa kokonaisuuden sisältämät useat osakokonaisuudet ja nähdä asioiden syyt, seuraukset sekä vaikutukset toisiinsa. Tämä pätee erityisesti talouskysymyksissä, jossa pienikin liikahdus yhdessä asiassa voi aiheuttaa melkoisen dominopalikka-efektin.
Vantaan kaupunki on sitoutunut MAL-tavoitteisiin, jotka määräävät Vantaan kaavoittavan uutta asumista joka vuosi 1 650 asunnon tuotantoon vuodessa. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on kasvattaa määrä 2 720 asuntoon vuodessa. Viimeisen viiden vuoden aikana Vantaan väestö on kasvanut keskimäärin 3 900 asukkaan vuosivauhtia. Väestönkasvu on ollut 100 % vieraskielistä, eli tilastollisessa kokonaiskuvassa jokainen uusi asukas on vieraskielinen. Elinkeino- ja työllisyysjaostolle avattiin helmikuussa Vantaan kaupungin madonlukuja: 2/3 Vantaalle muuttavista ei ole työsuhteessa. Työttömistä 48 % on vieraskielisiä, ja vieraskielisten työttömyysaste on 25 %. Tästä yhtälöstä ei voi mitään muuta todeta kuin sen, että jokainen uusi kerrostalo pahentaa Vantaan taloudellista tilannetta. Verotulot ovatkin olleet vuosia sivuttaisliikkeessä, eli kokonaisverotulot eivät kasva, vaikka väestön määrä kasvaa.
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Vantaan pitäisi välittömästi lopettaa kaikkien kerrostalotonttien kaavoittaminen ja kaavoittaa pelkästään pientalotontteja. Kerrostalotonttien kaavoitus palvelee ainoastaan sijoittajia, jotka ostavat asunnot sijoituskäyttöön ja KELA maksaa asumistuet, eli siis veronmaksaja. Tämä näkyy erityisen karusti varsinkin Myyrmäessä tällä hetkellä.
Vantaan ratikka pahentaisi tätä kuviota entisestään. Ratikka rakennetaan velkarahalla, ratikan kokonaiskustannuksen tämänhetkinen arvio on 600 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 30 %. Valtion osuuskin on toki veronmaksajien rahaa. Vantaa ottaa ratikkaan velkaa n. 420 miljoonaa euroa, tai jopa enemmän, jos todelliset kustannukset kasvavat, joka ikävä kyllä yleensä on ollut isoissa julkisissa hankkeissa aina ollut todellisuutta. Vantaan velka on jo nyt miljardi euroa, ja lisäksi konsernivelkaa on toiset miljardi euroa. Ratikkaa on markkinoitu ihmeidentekijänä, miten uudet kerrostaloalueet ja uudet asukkaat maksavat ratikan takaisin kolmessakymmenessä vuodessa. Näillä madonluvuilla homma ajaa entistä nopeammin päin seinää ja totaaliseen syöksykierteeseen ratikan siivittämänä. Ratikan toteutus pitäisikin laittaa välittömästi jäihin.
Vantaa ei ole vielä taloudellisesti menetetty ja suunta on käännettävissä, jos tehdään oikeita päätöksiä. Pientalotonttien lisäksi erityisen tärkeää olisi kaavoittaa yrityselämän tarpeisiin tontteja. Tällä hetkellä Vantaan tilanne on äärimmäisen tragikoominen: Monet suurehkot työnantajat ovat ilmoittaneet lähtevänsä pois Vantaalta, Fazer, Valio ja Afry esimerkiksi. Jo pelkästään näiden kolmen mukana lähtee 2000 työpaikkaa. Fazerin ja Valion tilat ovat vähemmän yllättäen ratikkareitin varrella. On siis yritysten näkökulmasta parempi myydä tonttimaat kerrostalomaiksi, ottaa rahat ja juosta. Vantaan johtavat virkamiehet ja päättäjät voivat taputtaa itseään selkään tästä loistavasta politiikasta, joka tähän on johtanut. Vantaan pitää ottaa siis lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä profiloitumaan yritysten kaupungiksi. Meillä on kansainvälinen lentokenttä ja Suomen päärata kaukojuna-aseman kera. Jo yksistään nämä eväät ovat sellaiset, joilla luulisi ponnistavan, jos tahtotilaa löytyy. Olenpa eräässä keskustelussa kerran heittänyt ideana senkin, että Vantaan tulisi olla ammattilaisten kaupunki: Vantaalla liian usein harmitellaan sitä, että meillä ei ole korkeakoulua. Miksi pitäisi olla? Entä jos meillä olisi Suomen paras ammattikoulu ja Suomen parhaimmat ammattilaiset? Mikään kaupunki ei ole tällä teemalla Suomessa profiloitunut, mutta korkeakoulujen kaupunkikisassa kisailijoita löytyy yllin kyllin.
Vantaan tulee siis olla Suomen paras yrityskaupunki ja Suomen paras ammattilaisten kaupunki. Näillä eväin Vantaan talous saadaan paremmalle tolalle.