Hoitajien palkkaratkaisu on vasta ensimmäinen askel
Tänään saapui hyviä uutisia useimmille hoitajille, palkkaratkaisu on vihdoin hyväksytty, eikä hetkeäkään liian myöhään.
Vaikka palkkaratkaisu on luonnollisesti hyvin tärkeä osa tällä hetkellä hoitoalalla vallitseviin valtaviin ongelmiin, on se vasta ensimmäinen askel kehityksen polulla. Moni hoitaja on jo jättänyt hoitoalan taakseen viime kuukausina, siirtyen melkein minne tahansa muuhun tehtävään, kuten vaikkapa kaupalliselle alalle. Minua huolestuttaa, että nyt palkkaratkaisun jälkeen maamme nykyhallitus sulkee kirjan lopullisesti tältä asialta todeten ongelmien olevan hoidetut. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole.
Lehtien yleisöosastolla on näkynyt viime päivinä erittäin huomiotaherättäviä mielipidekirjoituksia erikoislääkäreiltä. Erikoissairaanhoito on maassamme romahtamassa. Kyllä, juuri se, jota monet, minäkin, ovat pitäneet viimeisenä peruskivenä muutoin luhistuneessa terveydenhuoltojärjestelmässämme. Jos lähiterkkarista ei meinaa aikaa saada, kukaan ei soita takaisin takaisinsoittopalvelusta ja lääkäri käskee vain syömään buranaa, ainakin siihen on voinut luottaa, että jos jotain vakavaa onkin viimein paljastunut, erikoissairaanhoito on toiminut erittäin nopeasti, laadukkaasti ja luotettavasti. Nyt näyttää siltä, että tämä viimeinen mohikaani on kaatunut.
Tämän, jos minkä, pitäisi saada kaikkien päättäjien silmät apposen auki. Minun ainakin ovat. Hyvinvointialueen valtuutettuna sekä meidän Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana olenkin jo saanut menneinä kuukausina pikaoppikoulun sote-alan ongelmiin. Käsittelimme tänään oman ryhmämme kesken Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen strategialuonnosta ja meidän ryhmän näkemystä ja muutosesityksiä luonnokseen. Kauhukseni huomasin, että strategiatasollakin haaveillaan utopistisista haavekuvista, miten ensi vuonna yhdessä vuodessa korjataan hoitajapulat, ollaan houkutteleva työpaikka, asukkaat saavat nopeasti tarvitsemansa palvelut sekä ennen kaikkea tarjotaan myös lakisääteisten palveluiden lisäksi kaikki mitä mielikuvituksellisimmat lisäpalvelut, joita vain ideologiset päättäjät keksivätkään vaatia. Ja kuten me kaikki tiedämme, jos poliitikoille antaa liian löyhän tai avarakatseisen valtakirjan, vasemmalta laidalta takuulla pesee. Lakisääteiset palvelut tarjottaisiin tällöin täysin puolivillaisesti, sillä rahaa tuskin jäisi niiden laadukkaaseen toteuttamiseen, jos kaikki ideologiset maailmanparannushankkeet otetaan lisäksi pakettiin mukaan.
Sote-uudistus ei todellakaan olemassa olevia rakenteellisia ongelmia korjaa, ellei niihin erikseen paneuduta. Itse ainakin pistän kaiken tarmoni ja työni sen eteen, että perusasiat saadaan kuntoon aloittavilla hyvinvointialueilla.
Henkilöstökyselyssä keväällä nousi erittäin vahvasti esiin oikeudenmukaisuus. Palkkaratkaisu on vasta ensimmäinen askel kohti hoitajille kuuluvaa arvostusta. Ehkäpä vielä tärkeämpi toinen askel on työhyvinvointi. Ensimmäinen osa-askel työhyvinvointiin lähtee meistä jokaisesta: Kohtelemmehan toisiamme kunnioittavasti. Hoitajat eivät saisi kokea yhtäkään ivallista sanaa, huorittelua, lyömistä, raapimista tai potkimista. Se kauhukseni on jokaviikkoista hoitajien työssä, mutta me jokainen voidaan osaltamme korjata tätä asiaa. Ollaan ihmisiä toisillemme. Toinen, vielä tärkeämpi osa-askel on esimiestyöskentely. Tähän tulee tarjota erityistä tukea varsinkin lähiesimiestyössä oleville. Tarvittavaa aikaa hoitaa tehtävänsä, tarvittavaa koulutusta, ja tarvittavaa tukea ylemmältä esimiestasolta. Koko organisaation täytyy sitoutua aivan hyvinvointialuejohtajasta lähtien siihen, että tuetaan toisiamme. Välitetään. Arvostetaan. Kun ihmiset kohtaavat toisensa, kaikista ei voi pitää. Mutta emme voi vaatiakaan, että kaikki työyhteisössä olisivat ylimpiä ystäviä keskenään, siltikin ristiriitatilanteet pitää pystyä nopeasti selvittämään ja asialliset asiat hoidetaan.
Hoitajapula on kolmas hyvin tärkeä askel, joka täytyy selättää. Hallituksen on turha kuvitellakaan saavansa seitsemän päivän hoitotakuuta toteutumaan, jos nykyisetkin hoitajat pakenevat alalta. Palkkaratkaisu toki auttaa tähän, samoin tuo peräänkuuluttamani työilmapiiri ja esimiestyöskentely. Ennen kaikkea käsipareja töissä on oltava riittävästi, ettei hoitaja joudu pelkäämään joka työvuoro sitä, että taas ollaan vajaamiehityksellä tai joutuu jäämään ylitöihin. Tai kesken kesäloman soitetaan, ja pyydetään keskeyttämään loma akuutin henkilöstövajeen vuoksi. Hoitajia täytyy olla riittävästi, ja se ratkaistaan juurikin palkkauksella, meidän jokaisen arvostuksella yhteiskuntamme yksien tärkeämpien kulmakivien työtä kohtaan sekä työilmapiirillä. Ennen kaikkea tarvitsemme riittäävää rahoitusta verorahoistamme, unohtaen ideologiset maailmanparannushankkeet.
Halataan hoitajiamme, jos he luvan antavat, sekä tänään että huomenna. Ei kuolemansyleilyllä, vaan tunnustamalla tosiasialliset ongelmat ja antamalla ja tekemällä niihin ratkaisut.