Hoitajien palkoista ja työoloista
Hoitajat tekevät joka päivä, joka tunti, meille tärkeää ja arvokasta työtä. Työtä, joka on usein näkymätöntä meille, erityisesti, jos olemme terveitä ja meillä on asiat hyvin. Mutta sillä hetkellä, kun tarvitsemme apua, kohtaamme nämä korvaamattomat hoivaavat henkilöt. Ihmiset, jotka antavat meille sydämensä, aikansa ja hoivansa, oli arki tai pyhä, päivä tai yö, lumipyry tai helle.
Hyvinvointialueella olen ollut valtuutettuna ja Perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtajana mukana läheisesti strategian valmistelussa. Tässä valmistelussa on ensin tehty kysely kaikille työntekijöille viime keväänä, ja vastauksia tuli mukavasti. Vastauksissa korostui mielestäni yksi erittäin tärkeä asia: Oikeudenmukaisuus. Sote-alan työtä tekevät haluavat oikeudenmukaisuutta monella eri tasolla: Että he saavat oikeudenmukaista palkkaa ja että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Että kohtelu on oikeudenmukaista sekä potilaiden, poliitikkojen että kollegoiden ja esimiesten taholta.
Hoitajien oikeudenmukaisuuden tunne on aivan oikeutetusta syystä koetuksella tällä hetkellä. Olen kauhuissani, miten tilanne on kärjistynyt tällaiseen pisteeseen. Hoitajat pyytävät vain sen, mikä on oikeudenmukaista, ei yhtään enempää. Että palkka vastaa työn kuormittavuutta ja että ennen kaikkea töissä ei joka päivä tarvitsisi venyä, paikata, juosta ja ”sammuttaa tulipaloja”. Onko se oikein, että hoitaja joka kerta mennessään työvuoroon tietää, että taas on vuorossa liian vähän käsipareja, taas pyydetään jäämään ylitöihin, taas joutuu jättämään ruokatauon väliin.
Haluan, että me maksamme hoitajille heille kuuluvaa palkkaa ja meillä on riittävästi hoitajia.
Nostan tässä samalla esiin myös tulevaisuuden näkymät. Ne eivät ole mukavat. Vuonna 2030 suurin osa suurista ikäluokista on yli 80-vuotiaita. Me olemme antaneet hoivalupauksen, että huolehdimme jokaisesta. Miten ihmeessä pystymme tähän, vain muutaman vuoden päästä? Tuntuu, että ajamme täysillä kohti jyrkännettä, eikä kukaan huomaa, että olisi syytä vetää käsijarrusta.
Mistä saamme tarvittavat hoitajat kymmenen vuoden päästä? Hoidettavia tulee olemaan rutkasti enemmän. Kiinteistöjä voi ja joudummekin rakentamaan, mutta kuka hoivaa? Eikä Suomi ole yksin tässä tilanteessa, lähes kaikki länsimaat ovat saman asian edessä. Miten muka kuvittelemme, että kukaan jää Suomeen hoitajaksi, jos palkkaus ja työolot ovat näin huonot? Jotkut puolueet haalivat ulkomailta hoitajia. Eivät hekään tänne jää, kun he tajuavat, että me riistämme heitä.
Tällä hetkelläkin jo joissain sote-alan kiinteistöissä on käytössä siivousrobotteja. Tämä on kehityskulku, joka on välttämätöntä. Voimme lähteä kehityksen kelkkaan nyt, tai sitten lähdemme siihen aivan liian myöhässä, väkipakolla. Robotiikka, teknologia, digitalisaatio, innovaatiot. Niitä kaikkia tarvitsemme. Robotiikka voi korvata osan työtehtävistä, muttei toki kaikkia. Robotit voivat siivota, jakaa ruokaa ja lääkkeitä, auttaa potilaiden nostamisessa tai jopa toimia juttelukumppaneina. Digitalisaatio ja vaikkapa etävastaanotot ovat jo nyt täällä, ja niitä käyttävät ne asiakkaat yksityispuolella, jotka kokevat ne mieluiseksi tavaksi. Julkisen puolen on välttämätöntä seurata perässä. On todella outoa, ettei vieläkään tänä päivänä julkisella puolella voi varata aikaa nettivarauksena. Tarvitsemme kaiken mahdollisen kehityksen tuoman avun siihen, että voimme lunastaa hoivalupauksen. Ei riitä, että kouluttaisimme 100% jokaisesta nuoresta ikäluokasta hoitajiksi, sillä hoidettavia tulee olemaan paljon nykyistä enemmän lähivuosina. Eikä ketään voi pakottaa hoitajaksi opiskelemaan. Mutta ennen kaikkea: Palkkaus ja työolot on saatava välittömästi kuntoon.